Repsahdukset eivät estä jatkamasta

Mitä projektilleni nyt kuuluu? Olen onnistunut pysymään yllättävänkin helposti sokerittomalla linjalla, joskin pari repsahdusta on ollut (!). Viime viikonloppuna join lasillisen viiniä sekä tein marjaisan herkun, joskin hieman vähemmällä sokerimäärällä kuin reseptissä. Ja alkuviikollakin söin puolikkaan berliininmunkin - hups... Mutta ne eivät kaataneetkaan projektia. Sokerin- ja sokeristen herkkujen himoni on alkanut väistyä ja myös yöllinen valvonta on myös helpottanut.

Esimerkiksi puolisoni syödessä jäätelöä voin aidosti miettiä, että kaipaanko jäätelöä vai jotain muuta? Ehkä kaipaankin rauhallista hetkeä herkun sijaan ja voin nauttia kupillisen (sokeritonta) kaakaota tai hyvää teetä. Makuaistini tuntuu myös muuttuvan ja esimerkiksi maustetusta teestä (kuten Keisarin Morsian) alkaa löytyä enemmän makuvivahteita kuin ennen. Se tuntuu todella hyvältä vaihtoehdolta, kun kaipaan jotain hieman makeaa.

Tämä sokerilakko-projekti onkin alkanut tuoda positiivista fiilistä siitä, että kyllä, pystyn tosiaan tähän ja että voin pitää sokerilakon omalla tavallani. Repsahdukset eivät kaada maailmaa ja niin edelleen.

Itse asiassa luin Sarah Wilsonin "Irti sokerista" kirjaa ja siinä kerrottiin, että viinissä on erittäin vähän fruktoosia, sillä se käy alkoholiksi. MItä kuivempi viini, sitä parempi vaihtoehto sen pitäisi olla. Mutta toisaalta varoitettiin, että sokerin käytön lopettaminen voi heikentää sietokykyä. Eli pienempi määrä vaikuttaa enemmän:)

Kannattaisikohan sitä ottaa projekti kuin kilpikonnan askeleet - hitaasti, mutta varmasti. Pitkänä projektina kohti tuntematonta:)